Pohjoismaiset sähkön johdannaismarkkinat rapautumassa, osa 2
Sähkön ostajan näkökulma
Tämä blogi on jatkoa ”Pohjoismaiset sähkön johdannaismarkkinat rapautumassa” -blogille, jossa käsiteltiin pohjoismaisia sähkön finanssimarkkinoita.
Vaikka keskityn tarkastelemaan ongelmaa sähkön ostajan näkökulmasta ja pohdin pessimistisesti pohjoismaiden sähkömarkkinan tulevaisuutta, on likviditeetin väheneminen ongelma kaikille sähkömarkkinaosapuolille.
Yllä olevassa kuvassa (Lähde: Gasum Portfolio Services) on kuvattu markkinoiden likvideimmän finanssituotteen, seuraavan kvartaalin, kaupankäynnin kehitystä. Suuntaus on sama kuin muillakin tuotteilla, alas.
Sähkön käyttäjän vaihtoehdot
Sähköä käyttävän yrityksen päämarkkinat liittyvät omaan palveluun tai tuotteeseen. Liiketoiminnalle oleellisin kysymys on, miten pysymme kilpailukykyisenä omille asiakkaillemme?
Sähkön ostohinta varmistetaan sähkön käyttäjien osalta vuosiksi etukäteen, sillä sähköpörssin hinnoittelemana sähkön hinta voi vaihdella hyvinkin paljon. Ostajien täytyy varautua siihen, että joinakin vuosina saman vesivoimalaitoksen tuottaman sähkön arvo voi olla 30 €/MWh ja toisena lähes kaksinkertainen 55 €/MWh. Harvassa ovat asiakkaat muilla toimialoilla, jotka hyväksyvät yhtä suuret hintavaihtelut.
Sähkön hinnoista pitää pystyä sopimaan etukäteen, jotta omille asiakkaille voidaan antaa sitovia tarjouksia. Tähän likvidit standardimuotoiset sopimukset ovat olleet kustannustehokas, läpinäkyvä ja joustava vaihtoehto. Tämän polun järkevyys on nyt vakavasti uhattuna.
Seuraavaksi käsittelen ostajan vaihtoehtoja sähkön hinnan suojaamiseksi.
1. Kilpailun lisääminen sähkön finanssimarkkinoilla
Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on ollut koko tämän vuosituhannen vain yksi finanssipörssi, NASDAQ. Kilpailun puuttuminen turruttaa, ja tämä on näkynyt myös sähkön finanssimarkkinoilla. Suomen Sähkönkäyttäjät ry toivottaa EEX:n ja muut toimijat tervetulleiksi Suomen sähkömarkkinoille. Ehkäpä kilpailun myötä tarjottavat finanssituotteet kehittyvät, likviditeetti paranee ja taistelu asiakkaista voi todella alkaa.
Suomen Sähkönkäyttäjät ry ei usko kilpailevien tuotteiden heikentävän finanssimarkkinoiden toimivuutta, vaan parhaimmillaan kannustavan kaikkia osapuolia kaupankäyntiin ja tuovan uusia tuotteita asiakkaille.
Myös meklaritoiminnan aktivoituminen voisi tuoda lisää kilpailua. Ehkä meklarit kehittäisivät omia, ei systeemihintaan pohjautuvia, tuotteita. Olisiko tämä askel vanhaan aikaan vai johonkin aivan uuteen?
2. Omistus sähkön tuotannosta
Suomessa teollisuusyrityksillä on perinteisesti ollut omaa sähköntuotantoa. Tässä mielessä sähkötuotannon omistusrakenne on hyvin erilainen verrattuna Keski-Eurooppaan. Pääasiallinen syy historialliseen kehitykseen lienee pääomien vähäisyys suhteessa sähköntuotantoinvestointien kokoon.
Onneksi kilpailukyisen sähköntuotannon kirjo on laajentunut, ja markkinoille on tullut myös vähemmän pääomaa vaativia tuotantoinvestointeja. Suomen markkinoille rakennetaan nykyään aurinko-, tuuli-, teollisuuden vastapaine- ja ydinvoimaa. On erittäin tärkeää, että eri vaihtoehdot säilyvät myös tulevaisuudessa sallittuina.
Toisaalta mitä se kertoo asiakkaiden luottamuksesta sähkömarkkinoiden toimintaan ja markkinoiden kykyyn hinnoitella tuote, jos asiakkaiden pitää investoida oman pääliiketoimintansa ulkopuolelle kilpailukykyisen tuotantohyödykkeen, sähkön hinnan, saamiseksi? Suomessa Energiaviraston markkinavalvonta valvoo sähkömarkkinoita REMIT-asetuksen velvoittavana. En ole lukenut yhtään viestiä heiltä, onko Suomen sähkömarkkinoilla ollut ongelmia.
3. Kahdenväliset sopimukset
Finanssimarkkinoilla olevan likviditeetin heikkeneminen ei ole ainoa muutos, joka kohdistuu sähkön käyttäjiin. Tasejakson lyheneminen, yksitasejärjestelmä, uudet maksimihintarajat jne. ovat ehkäpä sähköjärjestelmän näkökulmasta tervetulleita uudistuksia, mutta eivät helpota sähkön käyttäjän asemaa.
Minkä takia sähkön käyttäjän täytyisi nähdä paljon vaivaa ja olla itse aktiivinen toimija sähkömarkkinoilla? Olisiko helpompaa kilpailuttaa raamisopimus osaavan, koko paketin tarjoavan, palveluntarjoajan kanssa? Mitä, jos sähkön oston hintaan sovitaan perus-, keski- ja huipputehoalueet, kuten ennen markkinoiden avaamista. On hyvä muistaa, että sähkön ostajan päämarkkinat ja asiakkaat ovat muualla.
Myös erilaisia PPA-sopimuksia on Suomessa runsaasti tarjolla. Niihin on mahdollista räätälöidä ostajan tarpeet täyttäviä reunaehtoja, jolloin riippuvuus julkisesta pörssihinnasta saadaan katoamaan, ostajan niin halutessa. Kahdenväliset sopimukset ovat raskaita tehdä, mutta niissä on myös paljon hyviä puolia.
Uskon Suomen sähkömarkkinoiden häviävän, jos suuret ostajat eivät ole enää aktiivinen osapuoli sähkön finanssi- ja spot-markkinoilla. Millainen olisi sähkömarkkinan kehitys Suomessa, jos ostajien tuntuma markkinoihin pysyvästi katoaisi?
Viikon päästä ilmestyvässä sarjan viimeisessä blogissa mietin, mihin tämä kehitys voi lopulta johtaa. Mitkä ovat synkät pilvet pohjoismaisen sähkömarkkinamallin tulevaisuudelle?
Pasi Kuokkanen
Toimitusjohtaja
Suomen Sähkönkäyttäjät ry