Pohjoismaiset sähkön johdannaismarkkinat rapautumassa, osa 3

Synkkiä pilviä pohjoismaisen sähkömarkkinan tulevaisuudelle

Tämä blogi on jatkoa kahdelle aikaisemmalle ”Pohjoismaiset sähkön johdannaismarkkinat rapautumassa!” -blogille (osa 1 & osa 2). Niissä on käsitelty sähkön finanssimarkkinoiden likviditeetin heikkenemistä ja sähkön ostajan vaihtoehtoja pohjoismaisen sähkön johdannaismarkkinan rapautuessa.

Tehdään ajatusmatka markkinatilanteeseen, jossa pörssivetoiset sähkön finanssimarkkinat jatkavat näivettymistään, eivätkä ole enää realistinen vaihtoehto sähkön hinnan suojaamiselle.

Miksi sähkön ostaja tällöin hyväksyisi omassa sopimuksessaan spot-hinta-sidonnaisuuden tai force majoure -pykälän saannin rajoittamisesta spot-hinnan noustessa hintakattoon? Oman tuotannon kohdalla näin ei luonnollisesti ole, vaan tuotannon keskeytys on häiriö, joka paikataan ostamalla sähkö markkinoilta. Miksi ostosopimuksessa asiakkaan kulutus vastaisi sähkön saatavuusriskistä, jos sen saa sopivaan hintaa poistettua?

Kun sopimuksia tehdään enemmän suoraan tuotannon ja käyttäjän välillä, sähköä ei tarvitse kierrättää spot-markkinapaikan kautta. Kokonais-sopimuksissa sähkö liikkuu yhden taseen sisällä ja spot-markkinaa käytetään portfolion optimointiin. Tämän seurauksena likviditeetti fyysisen sähkön markkinoilla vähenee. Lähestytään rakenteellisesti Keski-Euroopan day-ahead -markkinoita, mutta markkinaosapuolia on Suomessa huomattavasti vähemmän.

Negatiivinen kierre jatkuu, sillä mitä vähemmän sähkön kulutuksesta ostetaan spot-markkinoilta, sitä epävarmempi on sähkön hinnan oikeellisuus kuvaamaan markkinoiden todellista hintatasoa. Mitä epävarmempia ostajat ovat tunti- tai varttihinnan oikeellisuudesta, sitä houkuttelevammaksi muut sähkön oston vaihtoehdot käyvät. Ollaanko päätymässä sähkömarkkinoille, jotka tarjoavat vastakkaisen kehityksen 2000-luvun alulle.

On hyvä pohtia sitä, minkälainen sähkömarkkina meillä oli ennen sähköpörssiä? Minä kutsuisin sitä sopimuspohjaiseksi kapasiteetti-markkinaksi. Mahtaisiko se olla lopullinen tämän epätoivottavan kehityspolun päässä.

Ollaanko polulla, josta ei ole paluuta?

Mielenkiintoinen kysymys on, kenellä on valta ja kenellä vastuu sähkön finanssimarkkinan korjaamisesta?

Itse mietin, että finanssituotteen omistajalla Nasdaqilla täytyy olla vastuu tuotteestaan. Toisaalta markkinaosapuolten, eli asiakkaiden, täytyy riittävän selkeästi kertoa tuotteessa ilmenevistä vioista. Kunnollista kilpailua asiakkaista Pohjoismaihin odotellaan, toivottavasti ei liian kauaa.

Entäpä viranomaiset, olisiko heillä roolia markkinan korjaamisessa? Pörssiä valvovat viranomaiset puuttuvat toimintaan silloin, jos toiminta ei täytä lupaehtoja. Sähkömarkkinaviranomainen puuttuu markkinoihin silloin, kun markkinakäyttäytyminen on väärää. TEM on jo luonut lainsäädännön, joka mahdollistaa kilpailun sähkömarkkinoilla. Eikö sen tulisi riittää meille markkinaosapuolille?

Jos sähkön pörssimarkkinat pikkuhiljaa luhistuvat alta ja alalla siirrytään kahdenkeskisen sopimusmaailmaan, se ei kuulu Suomessa kenellekään.

Aiheellisia kysymyksiä sähkömarkkinoista

Avoimilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on luotettu siihen, että kilpailu pitää markkinat tehokkaina ja elävinä. Markkinan perusteella syntyneet hinnat ovat luotettavia ja saavat aikaan oikea-aikaisesti investointeja sekä sähkön tuotantoon että sähköintensiiviseen kulutukseen. Nämä ymmärtääkseni olivat kantavia ajatuksia Suomen sähkömarkkinoiden avaamisessa.

Negatiivisen markkinakehityksen mahdollisesti jatkuessa finanssimarkkinoilla, tulee mieleen kysymyksiä ja seikkoja.

• Entä, jos avoin sähkömarkkina ei toimi?
• Ehkä markkinoiden kilpailu ei toimi riittävän tehokkaasti.
• Miksi myyjien, verkkoyhtiöiden ja tuottajien edunvalvontajärjestö on tästä asiasta hiljaa. Eikö tämä ole heille ongelma?
• Ehkä säädäntö on menossa liian yksityiskohtaiseksi ja tarvitaan ”uusi markkinoiden avaaminen”.

Uskon kaikkien markkinaosapuolten häviävän, jos sähkömarkkinat eivät toimi. Meidän kaikkien markkinaosapuolten tulisi nostaa ”kissa pöydälle” epäkohdista ja vaatia niitä korjattavaksi, myös kabinettien ulkopuolella.

Toivottavasti toimitaan ennen kuin on myöhäistä. Ennen kuin ostajien usko sähköpörssivetoiseen sähkömarkkinoiden toimintaan tehokkaimpana hankintakanavana on pysyvästi vaurioitunut.

Tästä ”kissa pöydälle” -näkökulmasta myös nämä blogit on kirjoitettu. Koska välitän hyvästä sähkömarkkinasta.

Pasi Kuokkanen
Toimitusjohtaja
Suomen Sähkönkäyttäjät ry