Sähkön erityispiirre tuotteena on, että kunakin hetkenä käytettävä sähkö tulee tuottaa tai hankkia tavalla tai toisella käytön suuruisena. Sähkömarkkinat eroavat muista hyödyke- ja raaka-aine-markkinoista (öljy, hiili, kaasu, jalometallit jne.), joilla hetkittäinen kysyntä ja tarjonta voivat olla epäsuhtaiset ilman merkittävää vaikutuksia käyttöön, saatavuuteen tai hintaan. Ero johtuu siitä, että kyseisiä tuotteita voidaan alhaisin kustannuksia varastoida.
Kun Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla noin puolet tuotetusta sähköstä tehdään uusiutuvalla vesivoimalla, on kulloisellakin sadanta-, tulovirtaama- ja vesivarastotilanteella keskeinen merkitys sähkön hinnalle. Yhä kasvava tuulivoima on myös hyvin voimakkaasti vaikuttamassa sähkön hintaan.
Suomen sähkön halpa hinta on enää myytti
Sähkön markkinahinnan muodostumiseen vaikuttaa kulloinenkin kysyntä- ja tarjontatilanne, sää, lämpötilat, vesitilanne, polttoaineiden hinnat, suurten voimantuotantoyksiköiden tila, ympäröivät markkinat ja niiden hintatasot sekä päästöoikeuden hinta. Euroopan sähkömarkkinoiden yhdentyessä, markkinoiden pelisääntöjen harmonisoituessa ja siirtoyhteyksien parantuessa sähkö virtaa aikaisempaa tehokkaammin halvoilta alueilta kalliille.
Meille Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että meillä ei ole erityisoikeutta tuotantokustannuksiltaan edulliseen Norjan sähköön. Yhä useammin se matkaakin Keski-Eurooppaan tai tulevaisuudessa Iso-Britanniaan, jossa siitä ehkä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Voimakkaasti muuttuneet tuotantorakenteet ovat myös tuoneet oman jälkensä pörssissä käytävän sähkökaupan hintatasoihin. Suomi ei enää ole sähkö-onnela, jossa hinta olisi alhaisempi kuin muualla.
